Apokryfiset kirjat
- Vanhan testamentin apokryfiset kirjat
- Vanhan testamentin apokryfiset kirjat ovat
mukava varhaisessa kreikankielisessä Vanhan testamentin kirjojen käännöksessä,
Septuagintassa, mutta niitä ei ole Vanhan testamentin alkuperäisestä
hepreankielisestä kaanonista. Apokryfiset kirjat sisältyvät lisäosana
joihinkin vanhoihin suomalaisiin Raamattuihin. Luther hyväksyi Vanhan
testamentin apokryfiset kirjat Raamatun liitteeksi, koska hän piti niitä
hyödyllisinä.
- Vanhan testamentin apokryfisiä kirjoja
ovat 1. ja 2. Makkabealaiskirja, Juditin, Tobiaan, Siirakin, Viisauden
ja Barukin kirjat sekä kaanonista puuttuvat katkelmat Danielin ja
Esterin kirjasta sekä Aikakirjoista.
- Kirkolliskokous asetti 1999 komitean kääntämään
Vanhan testamentin apokryfikirjoja suomen kielelle.
- Uuden testamentin apokryfiset kirjat
- Tunnetuimmat Uuden testamentin
apokryfisista kirjoista ovat Jaakobin, Nikodeemuksen, Tuomaan ja
Pietarin evankeliumit sekä Tuomaan, Paavalin ja Johanneksen teot ja
pienet kertomukset Jeesuksen lapsuudesta ja lukuisat apokalypsit.
- Historian Jeesuksen kannalta
Raamatun tutkijat pitävät ensiarvoisina lähteinä kolmea vanhinta
evankeliumia. Jo Johanneksen evankeliumi on siinä suhteessa
epävarmempi. Vielä etäämmällä historian totuudesta ovat toisella
vuosisadalla syntyneet apokryfiset evankeliumit. Niissä legendan
omainen materiaali kasvaa samalla, kun mukaan sekoittuu
kreikkalaisperäistä gnostilaista ajattelua. Osittain materiaalissa on
perin kummallisia piirteitä, kuten merkillisen sadistimainen
lapsi-Jeesus.
- Näistä Raamatun ulkopuolelle jääneistä
evankeliumeista varteen otettava on vain koptilainen Tuomaan
evankeliumi. Tutkijat ovat aika yksimielisiä siitä, että muutamat
siinä esiintyvät Jeesuksen lausumat voisivat olla peräisin
historialliselta Nasaretilaiselta. Muilla Raamatun ulkopuolelle
jääneillä evankeliumeilla ei ole historiallista arvoa. Tosin on
olemassa suoranainen ihmistyyppi, joka haluaisi tutustua juuri
näihin, vaikka ei ole lukenut edes Raamatun evankeliumeja.