Kristinusko vaikutti tapoihin

Avioliittoon suunnitteleville alettiin asettaa esteitä. Jo 200-luvulla seurakunnalle piti lukea avioliittokuulutus, jolla haluttiin torjua esteelliset liitot.
Näillä määräyksillä ei ollut yhteiskunnallista merkitystä, vaan ne edustivat seurakunnan sisäistä järjestystä. Kirkollinen siunaus tapahtui vasta avioliiton alettua.
Levitessään kristinusko kohtasi uudenlaisia germaanien tapoja: Avioliitto oli kauppasopimus, jolla sulhanen hankki isältä morsiamen hallintavallan. Germaaneilla kihlaus oli oikeudellisesti sitova sopimus.
1000-luvulle saakka kirkollinen seremonia toimitettiin vasta hääyön jälkeen, koska germaanien mukaan avioliitto alkoi ensimmäisestä avioyhdynnästä. Tämä ajattelutapa kuitenkin väistyi ja kirkollinen seremonia sijoitettiin kihlauksen jälkeiseen aikaan, koska sen katsottiin tarkoittavan sitovaa yhdistämistä. Kirkollinen siunaus säilyi, mutta se oli vain vapaaehtoinen tapa.