Avioituminen Vanhan testamentin aikana
- VT:n aikana mentiin luultavimmin naimisiin pian murrosiän jälkeen. Puolison valinta kuului vanhemmille, mutta
rakkausavioliitot olivat todennäköisesti yleisiä. Luultavasti pojan mielipidettä tavattiin kysyä, tytön harvemmin.
- Kihlaustapoja oli kolme:
- rahalahjan antaminen
- Rahalahjan antaminen lienee jo varhain ollut yleisin kihlaustapa. Uuden testamentin aikoina siitä oli jo tullut
symbolinen lahja: tavallisesti annettiin vain lantti.
- kirjallisen lupauksen ojentaminen kahden todistajan läsnä
ollessa
- yhdessä asuminen
- Avioon aikovat sulkeutuivat kammioon ilmoitettuaan sitä ennen todistajille kihlautuvansa. Tullessaan
takaisin kammiosta he olivat kihlapari. Tätä tapaa alettiin pitää arveluttavana, ja siksi se hävisi käytöstä
ajanlaskumme alkuun ehdittäessä.
- Pakkosiirtolaisajan jälkeisessä Israelissa keskimääräinen kihlausaika oli vuoden pituinen. Morsian asui edelleen isänsä
luona ja vaali neitsyyttään. Ennen häitä sulhasen oli suoritettava morsiamenhinta
apelleen. Osin se korvasi menetettyä
työvoimaa, osin takasi morsiamen taloudellisen turvallisuuden.