Avioituminen Vanhan testamentin aikana

• VT:n aikana mentiin luultavimmin naimisiin pian murrosiän jälkeen. Puolison valinta kuului vanhemmille, mutta rakkausavioliitot olivat todennäköisesti yleisiä. Luultavasti pojan mielipidettä tavattiin kysyä, tytön harvemmin.
• Kihlaustapoja oli kolme:
  • rahalahjan antaminen
    • Rahalahjan antaminen lienee jo varhain ollut yleisin kihlaustapa. Uuden testamentin aikoina siitä oli jo tullut symbolinen lahja: tavallisesti annettiin vain lantti.
  • kirjallisen lupauksen ojentaminen kahden todistajan läsnä ollessa
  • yhdessä asuminen
    • Avioon aikovat sulkeutuivat kammioon ilmoitettuaan sitä ennen todistajille kihlautuvansa. Tullessaan takaisin kammiosta he olivat kihlapari. Tätä tapaa alettiin pitää arveluttavana, ja siksi se hävisi käytöstä ajanlaskumme alkuun ehdittäessä.
• Pakkosiirtolaisajan jälkeisessä Israelissa keskimääräinen kihlausaika oli vuoden pituinen. Morsian asui edelleen isänsä luona ja vaali neitsyyttään. Ennen häitä sulhasen oli suoritettava morsiamenhinta apelleen. Osin se korvasi menetettyä työvoimaa, osin takasi morsiamen taloudellisen turvallisuuden.

• Raamatun ajan ja kristillisen perinteen avioitumistapoihin
• Teeman "Avioliitto ja perheen perustaminen" (45 - 90 min) taustatietoihin