Itsemurha ja kristinusko

Itsemurhaa käsittelevien raamatunkertomusten pohjalta itsemurhaan ei saa täysin yksiselitteistä vastausta, mutta siitä huolimatta on selvää, että Raamatun perusasenne on kielteinen ja kammoksuva. Ihminen on Jumalan kuva ja Jumalan luomistyön tulos, eikä hänen elämänsä kuulu vain hänelle itselleen. Joka riistää hengen itseltään, se surmaa sen mikä viime kädessä on Jumalan omaa.
Kristillisessä perinteessä itsemurhan tekijöiden päälle on langennut erityinen varjo myös sen tähden, että se oli Jeesuksen pettäneen Juudaksen kuolintapa. Ajoittain itsemurhan tehneiltä on jopa evätty oikeus kristilliseen hautaukseen ja heidän ruumiinsa on viety siunaamattomaan maahan.
Viime vuosikymmeninä kirkon asenne on avartunut, ja armon näkökulma on noussut entistä selvemmin esiin. Teon oikeutusta ei ole niinkään pohdittu, vaan ennemmin on vain pyritty toimimaan itsemurhan ehkäisemiseksi. Lisäksi on keskitytty omaisten tukemiseen, ja siinä voisi olla yksi seurakunnan tärkeimmistä tehtävistä. Nykyisessä hautauskaavassa rukoillaan itsemurhan tehneen arkulla seuraavasti: "Laupias Jumala. Ainoastaan sinä tunnet N.N:n elämän ja kuoleman. Uskomme hänet laupeutesi huomaan. Sinä tunnet, kuinka raskasta elämä voi olla..."
Lääketieteen ja psykiatrian kehitys on opettanut kirkkoa tajuamaan, että mielenterveyden menettäminen voi johtaa kuolemaan niin kuin mikä tahansa ruumiillinen sairaus. Elämänsä päättäneen jumalasuhde on hänen itsensä ja hänen Luojansa välinen asia eikä kukaan ihminen voi ryhtyä siinä tuomariksi. Välillä Jumala toimii ihmisymmärryksen kumoavalla tavalla. Raamatussa sanotaan, että Jumalalle yksi päivä voi olla niin kuin tuhat vuotta. Jos tämä on totta, kukaan ei voi tietää, mitä tapahtuu sinä aikana kun ihminen putoaa sillalta mereen.
Viime vuosisadalla elänyt englantilainen piispa John Donne kirjoitti, ettei äkillisestä kuolemasta tai mielenhäiriöstä pidäkään tehdä liian suuria johtopäätöksiä, vaikka niihin olisi liittynyt epäuskon ja epäluottamuksen ilmauksia Jumalan armoa kohtaan. Onnettoman itselleen antama kuolinisku tuskin oli hänen saamistaan iskuista ollenkaan voimakkain tai edes ratkaisevin. Ennen viimeistä itse aiheutettua lyöntiä uhri on saanut monta lyöntiä joltakulta toiselta. Donne kirjoittaa: "Puu makaa niin kuin kaatuu. Kuitenkaan ei vain viimeinen isku kaada puuta, eikä viimeinen sana tai huokaus määrää sielun tilaa."
Tietoa suomalaisista itsemurhista