Eksegetiikkaa käsitteestä "Jumalan Poika"
- Juutalaisuudessa käsite "Jumalan poika" ei viitannut biologiseen riippuvuussuhteeseen, vaan Jumalan ja hänen kansansa
yhteyteen. Jumala oli tiettynä hetkenä valinnut Israelin pojakseen. Jumalan poikana kuninkaalla oli erityinen vastuu
kansastaan. Tooraa kunnioittanut juutalainen ei voinut ajatella, että Jumala olisi biologisesti jonkun isä.
- Tällaisten ajatusten pohjalta nouseva juutalaiskristillinen adoptioajattelu sai suosiota varsinkin Jerusalemin
alkuseurakunnassa.
- Kreikkalaisessa kulttuurissa Jumalan pojiksi kutsuttiin lähinnä huomattavia hallitsijoita. Myös monet ihmeidentekijät
saivat tämän nimityksen. Yleensäkin kreikkalaisessa kulttuurissa jumalten ja ihmisten välinen raja oli epäselvä.
- Pakanakristillisyydessä adoptioajatus ei tuntunut kyllin vahvalta, koska oli totuttu ajattelemaan, että jumalan pojaksi
synnyttiin.
- Hetki jolloin Jumalan ajateltiin asettaneen Jeesuksen pojakseen siirtyi Uuden testamentin kirjoittajilla ajan myötä aina
varhaisemmaksi. Ensimmäisenä kirjoittanut Paavali (Room. 1: 3 - 4) ajoittaa tapahtuman ylösnousemukseen.
Evankeliumeista vanhin Markus määrittelee hetkeksi Jeesuksen kasteen (Mark. 1: 9 - 12). Matteus ja Luukas puhuvat
taas syntymästä tai sikiämisestä (Luuk. 1: 34 - 38), ja aivan viimeisenä kirjoitettu Johanneksen evankeliumi (Joh. 1: 1 -
18) sijoittaa pelastushistorian alun aikojen alkuun saakka.
- Katso Wille Riekkinen: Raamatun monet kasvot, s. 134 - 139.