kummit siunaukseen?

Myönteistä:
- Käytäntö vahvistaa kummiutta ja korostaa kasteen ja konfirmaation yhteyttä.
- Tapaan liittyy monia positiivisia tunteita.
- Siunaaminen yhdistää konfirmaatiojumalanpalveluksen etupenkkiläisiä ja takapenkkiläisiä toisiinsa.
Harkintaa ansaitsee:
- Entä ne rippikoululaiset joilla ei ole omaa kummia saatavilla? Tuntevatko he outoa sivullisuutta? Riittääkö, että heitä on siunaamassa joku muu omainen tai joku isonen? - Sivullisuutta kokeva ihminen on paljon herkempi tuntemaan tällaisia asioita kuin kukaan eheiden ihmissuhteiden keskellä elävä voi ikinä ymmärtää.
- Mikä on kirkosta eronneiden kummien asema? Ovatko he eronsa salaten kirkon alttarilla? Vai voiko kirkko käyttää liturgisissa tehtävissä myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole edes sen jäseniä? Entä ne kummit, joiden vakaumus poikkeaa oleellisesti kirkon opista? Tuleeko konfirmaatiosta sunnuntaiaamun teatteria?
- Miten suhtautua kummeihin, jotka eivät ole pitäneet rippilapseensa mitään yhteyttä? Tuntuuko heidän läsnäolonsa keinotekoiselta? Entä ne sinänsä hyvät kummit, jotka vierastavat kaikkea julkista esiintymistä?
Positiivinen kompromissi
- On syytä jättää avoimeksi se, kuka on siunaamassa konfirmoitavaa. Niinpä voidaan puhua vain siunaajista ja sanoa, että esimerkiksi kummi on hyvä valinta tähän tehtävään.