Konfirmaatio uskonpuhdistuksen aikaan

• Luther ja muut uskonpuhdistajat eivät pitäneet konfirmaatiota sakramenttina.
  • Kaste ei tarvinnut vahvistusta (lat. confirmatio). Opetus oli varsinainen vahvistaja.
• Rippikuulusteluista syntyi luterilainen konfirmaatio
  • Keskiaikaiseen tapaan Luther liittyi ajatukseen ehtoollista edeltävistä rippikuulusteluista. Ne antoivat hyvän tilaisuuden seurakunnan opettamiseen.
  • Ehtoollistutkinto johti kertakaikkiseen ehtoollisoikeuteen. Tästä oli lyhyt matka luterilaiseen konfirmaatioon.
• Kuulustelutilaisuudet muuttuivat seurakuntajuhliksi
  • Katolinen konfirmaatio korvautui monin paikoin sillä, että nuoria opetettiin ilman juhlallisia seremonioita.
  • Pian kuulustelutilaisuuksista tuli kuitenkin seurakuntajuhlia, joihin alkoi liittyä liturgisia elementtejä.
  • Luther hyväksyi konfirmaatioseremonian, mutta ei tunnustanut konfirmaatiota sakramentiksi.Hänen mukaansa se voi olla hyödyllinen, kun se pyhitetään rukouksella ja Jumalan sanalla.
• Uskonpuhdistuksessa ei syntynyt yhtenäistä konfirmaatiokäsitystä
  • Lutherin työtoveri Bucer saattoi aikaan kehityksen, jossa konfirmaatiosta tuli kasteen välttämätön täydennys, vaikkei samaan tapaan kuin katolisessa kirkossa. Ajateltiin, että konfirmaatiossa välittyi Pyhä Henki.

• Konfirmaation teologiaan