Hän syntyi pienessä kylässä, joka olisi jäänyt tuntemattomaksi, ellei hän olisi syntynyt siellä.
Hänen vanhempansa olivat köyhiä, isä oli kirvesmies.
Hän ei paljoa matkustellut. Vain parinsadan kilometrin päähän syntymäpaikastaan.
Hänestä ei koskaan tullut kuningasta eikä muutakaan vallanpitäjää.
Eikä häntä valittu mihinkään luottamustoimeen.
Yhtäkään kirjaa hän ei kirjoittanut.
Hänessä ei ollut mitään sellaista, minkä me yhdistämme suuruuteen.
Monin tavoin hän erosi meistä.
Hän omisti vain yllään olleen vaatekerran.
Hänellä ei ollut lanttia opetuksensa esimerkiksi.
Hänen piti lainata aasi voidakseen ratsastaa Jerusalemiin.
Hänellä ei ollut omaa taloa ehtoollisen viettoon.
Edes omaa ristiään hän ei jaksanut kantaa.

Niin – edes omaa hautaa hänellä ei ollut.

Hänen teloituksestaan ei tehty TV dokumenttia.
Se ei synnyttänyt maailmanlaajaa protestiliikettä eikä sensaatiokirjoituksia.

Kuitenkin.
Hänen jälkeensä maailma muuttui.
Hänen rakkauttaan ei maailma ole koskaan pystynyt unohtamaan.
Vieläpä julmasta mestauspaalustakin on tullut rakkauden ja anteeksiantamuksen vertauskuva.
Olisi todella outoa, ellemme voisi löytää hänestä jotakin sellaista, mikä auttaa meitä elämään yhdessä ja muuttamaan pimeyden valoksi tässä maailmassa.