Professori Timo Veijolan ajatuksia yhdennestätoista käskystä
- Ihmisen ulkopuolella olevan luomakunnan tarpeet mainitaan ainoastaan ohimennen sapattikäskyssä, ja silloinkin on kyse
ihmiselle hyödyllisistä kotieläimistä. Muun luomakunnan ja tulevien sukupolvien tarpeet eivät ole dekalogin käskyjen
näköpiirissä. Tämä puute ei koske suinkaan vain dekalogia, vaan kaikkea perinnäistä, yhtä hyvin uskonnollista kuin
filosofistakin etiikkaa. Luontoa ei ole perinnäisesti luettu inhimillisen vastuun piiriin, vaan on ilman muuta lähdetty siitä,
että luonto pitää huolen itsestään ja ihmisen on pidettävä puolensa luontoa vastaan. Nykyisessä maailmantilanteessa
tämä aksiooma ei enää pidä paikkansa, vaan on kääntynyt päinvastoin. Luonto on joutunut ihmisen kehittämän
ylivertaisen teknologian edessä antautumaan ja uhkaa pala palalta menettää elinvoimansa ja samalla viedä myös
ihmissuvulta tulevaisuuden. Siksi tämän ajan ensimmäinen, kaikkia ihmisiä velvoittava eettinen käsky on ihmiskunnan
tulevan elämän turvaaminen maapallolla. Tämä "uusi" käsky ei kilpaile dekalogin "vanhojen" käskyjen kanssa, sillä
ihmisen ja koko luomakunnan eläminen on VT:n mukaan elämän perustarkoitus. Koskaan aikaisemmin ihmiskunnan
historiassa tämä elämän itsestään selvä tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut samalla tavalla uhattuna kuin omana aikanamme.
Tästä syystä se on selvästi tiedostettava ja liitettävä kaikkia ihmisiä velvoittavien ehdottomien eettisten normien
ensimmäiseksi kohdaksi. Ilman tätä maapallolla ei ole tulevaisuudessa elämää. Raamatulliseen perinteeseen liittyen se
voitaisiin muotoilla näin: Toimi niin, että lähimmäisten elämä on mahdollista tulevaisuudessakin tässä maailmassa.