Professori Timo Veijolan ajatuksia yhdennestätoista käskystä
- Ihmisen ulkopuolella olevan luomakunnan tarpeet mainitaan ainoastaan ohimennen
sapattikäskyssä, ja silloinkin on kyse ihmiselle hyödyllisistä kotieläimistä. Muun luomakunnan ja
tulevien sukupolvien tarpeet eivät ole dekalogin käskyjen näköpiirissä. Tämä puute ei koske
suinkaan vain dekalogia, vaan kaikkea perinnäistä, yhtä hyvin uskonnollista kuin filosofistakin
etiikkaa. Luontoa ei ole perinnäisesti luettu inhimillisen vastuun piiriin, vaan on ilman muuta
lähdetty siitä, että luonto pitää huolen itsestään ja ihmisen on pidettävä puolensa luontoa vastaan.
Nykyisessä maailmantilanteessa tämä aksiooma ei enää pidä paikkansa, vaan on kääntynyt
päinvastoin. Luonto on joutunut ihmisen kehittämän ylivertaisen teknologian edessä antautumaan
ja uhkaa pala palalta menettää elinvoimansa ja samalla viedä myös ihmissuvulta tulevaisuuden.
Siksi tämän ajan ensimmäinen, kaikkia ihmisiä velvoittava eettinen käsky on ihmiskunnan tulevan
elämän turvaaminen maapallolla. Tämä "uusi" käsky ei kilpaile dekalogin "vanhojen" käskyjen
kanssa, sillä ihmisen ja koko luomakunnan eläminen on VT:n mukaan elämän perustarkoitus.
Koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa tämä elämän itsestään selvä tarkoitus ei
kuitenkaan ole ollut samalla tavalla uhattuna kuin omana aikanamme. Tästä syystä se on selvästi
tiedostettava ja liitettävä kaikkia ihmisiä velvoittavien ehdottomien eettisten normien
ensimmäiseksi kohdaksi. Ilman tätä maapallolla ei ole tulevaisuudessa elämää. Raamatulliseen
perinteeseen liittyen se voitaisiin muotoilla näin: Toimi niin, että lähimmäisten elämä on mahdollista
tulevaisuudessakin tässä maailmassa.