Leo Tolstoin kertomus "Kuinka paljon ihminen tarvitsee maata?"

Tolstoi kertoo miehestä, joka päätyy jossain Volgan takana asuvan baskiirikansan luo ja ostaa heiltä tuhannella ruplalla maata. Kauppaehdot ovat oudot mutta yksinkertaiset: minkä verran kiertää aroa päivässä, sen verran on saanut maata omakseen. Sopimuksessa on määräys myös siitä, että ellei ostaja ehdi illaksi takaisin, hän menettää rahansa.
Mies pitää kauppaa hyvänä. Hän lähtee matkaan varhain aamulla, ja kun hän katselee ympärillään olevia maisemia, hänen mahdollisuutensa tuntuvat yhtä rajattomilta kuin silmänkantamattomiin ulottuva aro. Kulkiessaan hän näkee yhä uusia maa-alueita, joista mitään hän ei malta olla liittämättä valtaukseensa, ja vähitellen hän etääntyy kauas lähtöpaikasta. Hän vain kävelee kävelemistään.
Huomaamatta päivä kääntyy iltaan. Aurinko alkaa laskea, ja mies ymmärtää, että hänen on kiiruhdettava, sillä hän on jo kovin kaukana siitä paikasta, mistä hän aamulla aloitti. Lähtöpaikka häämöttää jossain taivaanrannassa, ja pian hän havaitsee tilanteen toivottomaksi. Hän ei voi enää ehtiä perille. Ahdistus valtaa hänet, ja hän alkaa juosta hillittömästi, mutta vaikka hän miten tahansa ponnistelee, aurinko painuu vastustamattomasti taivaanrannan taakse ja hän on menettänyt pelin.
Tolstoi antaa kuitenkin miehelle ylimääräisen mahdollisuuden. Lähtöpaikan lähellä on kumpare, minne aurinko vielä näkyy, vaikka kaikkialta muualta maisemasta se on jo kadonnut. Mies juoksee tälle maiseman korkeimmalle kohdalle, mutta sinne päästyään hän kaikki voimansa kadottaneena kaatuu kuolleena maahan.