- Otteita Polykarpoksen marttyyriosta
- Nyt kun hänet oli tuotu prokonsulin eteen, tämä kysyi häneltä, oliko hän Polykarpos. Saatuaan
myöntävän vastauksen hän kehotti häntä kieltämään uskonsa sanoen: "Ota huomioon korkea
ikäsi" ja niin edelleen sen mukaan kuin heidän on tapana sanoa. "Vanno keisarin onnettaren
kautta, muuta mielesi ja sano: 'Alas jumalankieltäjät!'." Silloin Polykarpos katsahti vakavin ilmein
koko kilparadalla olevaan ihmisjoukkoon, jumalattomiin pakanoihin, viittasi kädellään heihin
päin, huokasi ja katsahti taivaalle ja lausui: "Alas jumalankieltäjät!" Mutta kun prokonsuli yhä
ahdisti häntä ja sanoi: "Vanno, niin minä päästän sinut ! Herjaa Kristusta!", Polykarpos lausui: "Jo
kahdeksankymmentä kuusi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa.
Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka minut on pelastanut."
- Prokonsuli sanoi: "Minulla on petoja ja heitän sinut niiden joukkoon, ellet muuta mieltäsi." Mutta
hän sanoi: "Käske ne tänne, mutta minä en voi muuttaa mieltäni niin, että kääntyisin paremmasta
huonompaan; hyvä vaihdos sen sijaan on siirtyminen pahasta oikeaan."
- Prokonsuli sanoi taas hänelle: "Minä käskenkin polttaa sinut tulessa, jos halveksit petoja, jos
kerran et mieltäsi muuta."
- Kaikki tämä pantiin toimeen tavattoman nopeasti, nopeammin kuin sanottiin. Kansanjoukko toi
oitis paikalle puita ja kuivia risuja työmailta ja kylpylöistä.
- Kun hänet tahdottiin myös naulita kiinni, hän sanoi: "Antakaa minun olla niin kuin olen. Hän, joka
auttaa minua kestämään tulen, auttaa minua myös pysymään hievahtamatta roviolla ilman teidän
nauloistanne saatavaa varmistusta."
- Niinpä häntä ei naulittu kiinni, sidottiin vain. Hän pani kätensä selän taakse, ja näin sidottuna hän
oli kuin ylevä oinas, joka oli valittu suuresta laumasta uhriksi, Jumalalle valittu polttouhri.