Alussa ollaan tähtitaivaalla, on aurinko, kuu ja maa ja meri, se kaikki ja pian mennään puutarhaan, ja siellä ovat ne kaksi ihmistä, joista sanotaan että ne olivat ensimmäiset, mutta sitä nyt ei pidä välttämättä käsittää kirjaimellisesti, vaan niin, että jos ihmiselämä on jonkinlainen sipuli, niin että ihminen ja ihmiskunta aina kantaa mukanaan ydintä ja omaa alkuaan ja lapsuuttaan ja varhaista historiaansa, niin siellä sipulin ytimessä ovat ensimmäisinä ne kaksi ihmistä, Adam ja Eeva, ja sitten heille ilmestyy puhuva käärme, symbolinen hahmo sekin, mutta juuri sen takia ja yksinomaan siitä syystä niin tosi, ja sitten siinä alussa harjoitetaan pientä puheen viilausta, lainaillaan Jumalan sanoja hieman sinne päin ja epätarkasti ja lopputuloksena on melkoinen sotku, jäädään rikoksesta kiinni ja tulee lähtö paratiisin mukavista oloista jossa kaikki olisi ollut hyvin, ja pian ollaankin jo toisessa sukupolvessa ja siinä että veljesten välille tulee riita ja toinen veli murhaa toisen, on edetty vain muutama sivu, on luotu maailma ja ihminen ja tavattu puhuva käärme ja tehty ensimmäinen rikos ja jouduttu maanpakoon ja sitten veli on tappanut veljensä ja on henkirikoskin. Se on hurjaa menoa se.

Sitten Jumala kyllästyy koko ihmiskuntaan ja päättää hävittää kaiken alusta, antaa sataa neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja yksi hupsuna pidetty mies kerää perheensä ja kaikki maailman eläimet johonkin laivan tapaiseen, saa ruokituksi ne etteivät kuole nälkään ja saa estetyksi sen että eläimet eivät syö toisiaan, että karhut eivät syö jäniksiä ja eivätkä kissat pikkulintuja ja vihdoin tullaan maihin ja aloitetaan alusta, rakennetaan taivaaseen saakka ulottuva torni ja maailman kielet menevät sekaisin.

Sitten ollaankin jo Abrahamissa ja siinä kuinka hurskaana pidetty mies saa käskyn lähteä kodistaan jonnekin taivaanrannan tuolle puolen, noin vain, jättämään kaikki mitä sillä ikinä on, ja niin se lähtee karjoineen ja palvelusväkineen, kun kerran käsky on annettu, ja kaikki on muuten hyvin mutta lasta ei niillä ole, ja tulee ihmeellinen lupaus, että sellainen syntyisi siitäkin huolimatta että vaimo on jo kahdeksankymmentä ja se on niin paksua juttua että sitä ei vaimo usko, nauraa vain, vaikka lupaajana olisi itse Jumala, mutta lapsi tulee kuin tuleekin, rakastettu ja kaivattu lapsi. Sille annetaan nimi Iisak, mutta Abrahamia koetellaan, ja sitten tulee se kohta joka monille  on Raamatussa kaikkein vastenmielisin ja jota moni ei mitenkään kykene hyväksymään, mutta siitä huolimatta tämäkin kuuluu kertomukseen, Abraham määrätään surmaamaan veitsellä tämä Iisak, sillä tavoin Jumala haluaa koetella palvelijaansa ja Abraham tottelee sokeasti, mutta viime tipassa ennen kuin veitsi heilahtaa Jumala tulee väliin ja peruuttaa määräyksen.

Tällä Iisakilla on sitten kaksi poikaa ja elämänsä loppuvaiheessa hän tulee huononäköiseksi. Isänsä sokeutta hyväksi käyttäen nuorempi poika Jaakob naamioituu karvaiseksi isoveljekseen ja huijaa isältään esikoiselle kuuluvan erikoissiunauksen; siihen maailmanaikaan ajateltiin että esikoinen oli jotenkin parempi, me olemme kai eri mieltä, mutta se oli sitä maailmanaikaa se.

Petoksensa jälkeen Jaakob pakenee muille maille ja siellä rakastuu kaukaisen sukulaisensa Laabanin kauniiseen tyttäreen ja pyytää tätä vaimokseen, mutta Laaban sanoo että ei se käy noin vain, ensin on palveltava appiukkoa seitsemän vuotta ja Jaakob suostuu, mutta ne seitsemän vuotta kuluvat kuin muutama päivä, niin kovasti hän rakastaa Raakelia. Vietetään häitä, mutta Laaban on kiero mies. Hän hunnuttaa häissä tyttärensä, kun siellä kuulemma semmoinen tapa on, ja vastaa hääyön jälkeen Jaakobille selviää, että hän on ollutkin seksisuhteessa ja on sitä myöten saanut vaimokseen vanhemman tyttären Lean, sellainen hääaamu, mutta Laaban sanoo että sellainen on tapa että ensin vanhempi tytär ja sitten nuorempi eikä Jaakobin auta muuta kuin taas palvella uudet seitsemän vuotta mutta sekin siinä menee, kun muutoin hänen toimissaan on merkillinen siunaus, jotenkin vain kaikki onnistuu tekee. Lopulta hän onnistuu lähtemään ikävää appiukkoaan pakoon, ottaa vaimot mukaansa ja palaa isiensä maille, mutta taas on näitä lapsen saantiongelmia. Lealle niitä tulee, mutta Raakelille ei sitten millään ja Raakel siinä jo turvautuu jonkinlaiseen kohdunvuokraukseen ja hankkii lapsen palvelijansa avulla ja lopulta aivan lopulta saa omankin, tämän Joosefin joka kuitenkin jotenkin aavistaa sen että on isänsä rakkaammasta vaimosta, hänestä tulee sellainen ärsyttävä kukkoilija ja unien näkijä jota veljet eivät kestä, eivät kestä senkään takia että Josef on lahjakas lapsi.

Veljet päättävät hankkiutua hänestä eroon, ei sentään uskalleta tappaa mutta heitetään maakuoppaan josta kiertävät kauppiaat vievät ja isälle valehdellaan että pedot sen söivät, mutta Joosef viedään Egyptiin saakka ja siellä se nousee korkeaan hovivirkaan. Hovinainen ei pidä siitä, että Joosef ei ryhdy suhteeseen hänen kanssaan. Nainen lavastaa raiskausyritykseen ja Joosef viedään tyrmään mutta ei ole miehen loppu tämäkään kuoppa, hän osaa selittää faaraon unet ja pääsee sitä myötä korkeaan virkaan, järjestää asiat niin että maahan tulee komeat varmuusvarastot ja maa pelastuu nälältä ja tässä vaiheessa voi ruveta jo vähän oikomaan tarinassa. Siinä tapahtuu vielä se että nälkiintynyt isä ja veljet tulevat hänen maahansa ruoan perässä. Totuus paljastuu vanhoista tapahtumista ja tulee tilapäinen Happy End, isä ja poika saavat nähdä toisensa ja tehdään veljestenkin kesken sovinto.

Onnellinen loppu kääntyy huonoon suuntaan.  Joosefin perillisten elämä muuttuu Egyptin maalla painajaiseksi. He haluavat pois, mieluummin vaikka autiomaahan harhailemaan kuin sitä loputonta tiiliskivien kantamista, johon orjat pakotetaan. Siinä maassa on  vereksi muuttuneita vesiä, sammakoita, syöpäläisiä, paarmoja, karjaruttoa, paiseita, rakeita, heinäsirkkoja, pimeyttä, kaikkia maailman vitsauksia. Pahinta on kuitenkin se orjuus. Eräänä yönä Joosefin perillisen karkaavat pois. Egyptiläiset sotavoimat lähtevät perään, mutta hukkuvat mereen kaikki.

Erämaassa vaelletaan neljäkymmentä vuotta. Se on näännyttävä matka ja sen aikana on pakko kysyä, olisiko orjan elämä ollut sittenkin parempi kuin se autiomaa. Kyllästytään jopa Jumalaan, joka vei Egyptistä pois. Luullaan, että kultainen  vasikka olisi parempi. Pyhällä vuorella oikea Jumala antaa  kiveen hakatut laintaulut hyvän elämän pohjaksi. On nälkä ja jano, mutta kaiken kärsimyksen  jälkeen päästään luvattuun maahan. Se on sittenkin olemassa ja odottaa tulijoitaan.