Mitä kertovat kansainväliset onnellisuustutkimukset?
- Kansainväliset vertailut ovat osoittaneet, että rikkaat yhteiskunnat eivät ole juuri
onnistuneet muuttamaan kulutusta tyytyväisyydeksi. Esimerkiksi nykyamerikkalaisista
yhtään useammat eivät ilmoittaudu hyvin onnellisiksi kuin vuonna 1957, vaikka kulutus on
enemmän kuin kaksinkertaistunut.
- Tutkimuksissa on paljastunut myös se, että kaikkien maiden ylemmät luokat ovat tyytyväisempiä
elämäänsä kuin samojen yhteiskuntien alemmat luokat. Kuitenkaan rikkaiden maiden rikkaat
eivät ole yhtään tyytyväisempiä elämäänsä kuin köyhempien maiden rikkaat. Naapuri on
kaikkialla elintason tärkein mittari.
- On yllättävää, että keskenään perin erilaiset kansat arvioivat onnellisuutensa samantasoiseksi.
Esimerkiksi nigerialaiset, panamalaiset, japanilaiset, israelilaiset ja länsisaksalaiset ovat kaikki
sijoittuneet onnellisuustaulukoissa keskivaiheille.
- Ajattelemisen aihetta antaa myös se, että tärkeimmät onnellisuutta kuvastavat mittarit eivät
lainkaan liity kulutukseen. Sen sijaan tärkeintä on tyytyväisyys perheeseen ja erityisesti
avioliittoon. Sitten seuraavat työ, vapaa aika ja ystävyyssuhteet.
- Köyhyysrajan ylittämisen jälkeen elintason nousemisen ei ole juuri havaittu vaikuttavan
onnellisuuden määrään.
- Suomi on monena vuonna arvioitu maailman
onnellisemmaksi maaksi. Syitä on mietitty. Niitä voisivat olla:
- Suomalaiset ovat tyytyväisiä
kohtuullisuuteen.
- Sodat ja muut vaikeudet ovat opettaneet
kestämään vaikeuksia.
- Suomessa on monia hyviä asioita, jotka
helposti unohtuva: puhdas juomavesi, oikeus liikkua vapaasti luonnossa,
kesämökeillä voi heittäytyä vapaaksi.
- Korruption vähäisyys.
- Monia asioita voi hoitaa kätevästi
netissä ilman, että tarvitsisi jonottaa.
- Monilla on kokemus siitä, että asiat
järjestyvät.
- Elämä koetaan turvalliseksi, ei pelätä,
että lapsia kdnapataan lastenvaunuista. Koululaiset voi lähettää omin
nokkineen kouluun.
- Näihin ajatuksiin
liittyvä virike