kansainväliset onnellisuustutkimukset

Kansainväliset vertailut ovat osoittaneet, että rikkaat yhteiskunnat eivät ole juuri onnistuneet muuttamaan kulutusta tyytyväisyydeksi. Esimerkiksi nykyamerikkalaisista yhtään useammat eivät ilmoittaudu hyvin onnellisiksi kuin vuonna 1957, vaikka kulutus on enemmän kuin kaksinkertaistunut.
Tutkimuksissa on paljastunut myös se, että kaikkien maiden ylemmät luokat ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin samojen yhteiskuntien alemmat luokat. Kuitenkaan rikkaiden maiden rikkaat eivät ole yhtään tyytyväisempiä elämäänsä kuin köyhempien maiden rikkaat. Naapuri on kaikkialla elintason tärkein mittari.
On yllättävää, että keskenään perin erilaiset kansat arvioivat onnellisuutensa samantasoiseksi. Esimerkiksi nigerialaiset, panamalaiset, japanilaiset, israelilaiset ja länsisaksalaiset ovat kaikki sijoittuneet onnellisuustaulukoissa keskivaiheille.
Ajattelemisen aihetta antaa myös se, että tärkeimmät onnellisuutta kuvastavat mittarit eivät lainkaan liity kulutukseen. Sen sijaan tärkeintä on tyytyväisyys perheeseen ja erityisesti avioliittoon. Sitten seuraavat työ, vapaa aika ja ystävyyssuhteet.
Köyhyysrajan ylittämisen jälkeen elintason nousemisen ei ole juuri havaittu vaikuttavan onnellisuuden määrään.