• Takaisin tämän projektityöskentelyn johdantosivulle

• Raamatullinen tausta
  • Olemme oppineet kymmenen käskyä Lutherin muokkaamassa asussa, ja sen tähden harva kirkon työntekijäkään tietää, että ensimmäinen käsky kuuluu Raamatun mukaan hieman toisin kuin olemme sen rippikoulussa omaksuneet: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Nämä ensimmäisen käskyn sanat toistuvat niin monta kertaa Vanhan testamentin sivuilla, että niiden on täytynyt olla vanhan israelilaisen uskonnon peruskokemus: Jumala on sellaisen kansan Jumala, joka on ennen vapautumistaan ollut toisen kansan orjana ja sorrettavana. Kaiken uskonnollisen tietoisuuden pohjalla oli vakaumus orjuudesta vapauttaneen Jumalan johdatuksesta.
  • Orjuudesta pääsemistä muisteltiin jokapäiväisessä kansanelämässä usein. Erityisesti juutalainen pääsiäinen oli tämän Egyptistä vapautumisen muistojuhla. Kristillisessä perinteessä on kuitenkin hämmästyttävän vähän pohdittu, mitä sanomaa voisi olla juuri sillä tosiasialla, että Kristuksen kuolema ja ylösnousemus sijoittuvat pääsiäisen aikaan. Onko Golgatan tapahtumien ajoitus pelkkää sattumaa vaan suorastaan jumalallista johdatusta? Olisiko mahdollista, että Kristuksen kuolema ja ylösnousemus eivät vapauttaisi ainoastaan yksilöllisestä synnistä ja syyllisyydestä, vaan myös köyhyydestä ja väkivallan kohteena olemisesta eli siitä sosiaalisesta synnistä, jolla ihminen sortaa heikompiaan? Pitäisikö Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkitä sitä, että maailman rikkaat ja köyhät alkaisivat toteuttaa suhdettaan uudella tavalla?
  • Ainakin tietyt Raamatun tapahtumat antavat näille ajatuksille tukea. Temppelin esiripun repeäminen havainnollistaa sitä, kuinka Kristuksen ansiosta Jumalaa ja ihmistä erottava muuri on poistettu. Jotenkin tämän tulisi heijastua meidän elämäntapaamme. Jeesuksen elämän viimeisten ja meidän kannaltamme aivan ratkaisevien vaiheiden sijoittuminen Jerusalemin kaupunkia suojaavien muurien ulkopuolelle saa edelleen kysymään, olisiko nykyäänkin Jumala löydettävissä sieltä, minne meidän pyhät järjestelmämme ja elämämme turvasysteemit eivät ulotu. Johdattaisiko köyhien tunteminen meidät myös Kristuksen tuntemiseen?

Toteutus

• Menetelmät: rakentaminen ja siihen liittyvä opetuskeskustelu
• Tarvikkeet:
  • Raamattu ja askartelumateriaalia (pihamaan hiekkaa, lunta, legopalikoita, pahvilaatikoita, laajan lattiapinnan täyttävä pahvialusta tai mitä tahansa materiaalia, josta voi rakentaa pienoiskaupungin)
• Rakennetaan tarvikemateriaalista moderni kaupunki.
  • Siihen sisältyvät kaikki oleelliset asiat: talot, pankit, tehtaat, kirkko, hallintorakennukset, torit.
• Otetaan esille Raamatun takasivuilta Jerusalemin kaupunkikartta
  • Tutkitaan, mitä yhteistä on modernilla kaupungilla ja muinaisella Jerusalemilla. Huomataan, että myös Jeesuksen aikaisessa Jerusalemissa oli välttämättä asuntoja. Siellä oli myös kaupankäyntiä, koska ihmisten täytyi saada ruokaa syödäkseen. Ainakin temppelissä kerrotaan harjoitetun pankkitoimintaa. Temppeli vastaa muuten meidän kirkkoamme. Oli myös hallintorakennuksia ja toreja. Kaupungin tarvitsemat perusasiat eivät ole juuri muuttuneet vuosisatojen aikana.
• Palataan miettimään modernia kaupunkia.
  • Keskustellaan siitä, mitä kaikkea ihmiset ovat keksineet elämänsä turvaamiseksi. Keksitään esimerkiksi sairaalat, paloasemat, poliisit, sosiaaliturva, yhteiset lait ja asevoimat. Yksityinen ihminen hankkii turvallisuutta omaisuutta kartuttamalla.
• Pohditaan mitä turvajärjestelmiä mahtoi olla muinaisessa Jerusalemissa.
  • Todetaan, että oli lakeja joilla säädeltiin ihmisten käytöstä. Oli lääkäreitä, vaikka heidän keinonsa olivat vähäiset. Almuilla autettiin hätään joutuneita, ja oli myös järjestystä valvovia joukkoja. Iso omaisuus antoi turvaa. Viimeiseksi todetaan, että koko kaupungin ympäri kiersi muuri, joka suojasi senaikaisia yhteisöjä pedoilta, rosvoilta ja hyökkääjiltä. Tapana oli, että kaupungin portit suljettiin aina yöksi.
• Rakennetaan kaupungin ympärille suojamuuri. Todetaan, että aina joku jää sen ulkopuolelle.
• Mietitään, ketkä jäävät nykyään ne kaikkien turvajärjestelmien ulkopuolelle.
  • Sen tähden heitä uhkaa kaiken aikaa nälkä ja väkivallan kohteeksi joutuminen. Keskustelu johtaa välttämättä suurkaupungin köyhiin, kuten katulapsiin. Mieleen tulevat todennäköisesti myös sodan uhrit ja katastrofialueilla elävät ihmiset.
• Ajatellaan taas yhdessä rakennettua kaupunkia.
  • Keskustellaan siitä, minne mahtaisivat siinä kartassa sijoittua nämä kaikkien turvajärjestelmien ulkopuolella elävät ihmiset. - Luultavimmin juuri kaupungin ulkopuolelle, sille alueelle, jolla ei ole turvamuureja suojanaan.
• Katsotaan Raamatun takana olevasta kartasta, minne Golgata sijoittui.
  • Huomataan, että sekin on kaupungin porttien ulkopuolella, niin myös Jeesuksen hauta ja paikka jossa hän nousi kuolleista.
• Askarrellaan kaupungin muurien ulkopuolelle Golgata ja Jeesuksen hautapaikka.
• Johtopäätös
  • Kysytään, olisiko Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen todesta ottaminen ja hänen seuraaminensa tätä suojamuurien ulkopuolelle kulkemista, sitä että menee niiden ihmisten luo, jotka ovat köyhiä, sorrettuja ja vailla hyväosaisemmille ihmisille kuuluvaa turvaa. Sieltäkö löytyisi Kristus?
• Lopuksi hiljennytään legendan äärellä (kerrottuna Paavo Kettusen mukaan)
  • Nuori pakolaispoika saapui kylään etsien turvaa vihollisen uhatessa. Kylän asukkaat sallivat hänen jäädä luokseen ja piilottivat pojan. Mutta vähän myöhemmin tulivat paikalle myös pakolaista etsivät sotilaat. He uhkasivat tuhota koko kylän, ellei pojan kätköpaikkaa paljastettaisi. Ihmiset menivät pappinsa luo ja kysyivät häneltä neuvoa.
    Pappi vetäytyi huoneeseensa ja etsi vastausta Raamatusta. Vihdoin hänen silmiinsä sattuivat sanat: "On parempi, että yksi ihminen kuolee kuin että koko kansa hukkuu." Pappi kutsui sotilaat luoksensa, paljasti heille pojan kätköpaikan ja sotilaat veivät pojan teloitettavaksi. Seuraavan yönä papin luona vieraili enkeli, joka kysyi:
    - Mitä olet tehnyt?
    - Olen luovuttanut erän pakolaisen vihollisten käsiin, pappi vastasi.
    - Etkö tiennyt, että luovutit heille Kristuksen?
    - Kuinka olisin voinut tietää sen?, pappi kysyi tuskaisena.
    - Jos olisit mennyt tapaamaan tuota poikaa edes yhden kerran ja katsonut häntä silmiin, olisit tiennyt sen.

• Takaisin tämän projektityöskentelyn johdantosivulle