Neljä tapaa suhtautua muihin
uskontoihin
- Eksklusiivinen,
muut uskonnot pelastustienä torjuva näkemys
- Vain ne, jotka
kuulevat evankeliumin ja tunnustautuvat yksin Kristukseen, pelastuvat.
- Timo Vaskon
mukaan valtaosa eksklusivismin kannattajista on samaa mieltä kahdesta
peruslähtökohdasta.
- 1. Ihmisellä
on syntiin langennut luonto. Ihmisen kaikenlaista
uskonnonharjoitusta pidetään epäjumalanpalvontana. Ihmisen
pyrkiessä ymmärtämään Jumalaa tätä pyrkimystä leimaa synti
ja erehdys. Ihminen ei itse itselleen luomista uskonnollisista järjestelmistään
ja parhaista yrityksistään huolimatta pysty pelastamaan itseään.
- 2. Jumala on
ilmoittanut itsensä Jeesuksen Kristuksen persoonassa. Ainoastaan
Kristuksen kautta ilman omia tekojaan tai ansioitaan, ihminen
voi tulla Jumalan yhteyteen, joka rakastaa, armahtaa ja tuomitsee
ihmisen."
- Inklusiiivinen,
muut uskonnot sisällyttävä näkemys
- Timo Vasko määrittelee
kristinuskon piiristä nousevan inklusivismin näin: ”Kristus on
Jumalan normatiivinen ilmoitus, mutta pelastus on mahdollinen myös
kristinuskon ulkopuolella.” Useat muutkin uskonnot kristinuskon lisäksi
suhtautuvat inklusivistisesti muihin uskontoihin: muut uskonnot ovat
kulloinkin kyseessä olevan uskonnon kannalta kehittymättömiä
esiasteita.
- Pluralistinen,
uskontoja yhdistävä näkemys
- Pluralismin
periaatteiden mukaan kristittyjen tulisi etsiä totuutta muiden
uskontojen kanssa ja luopua pitämästä Kristusta totuutena
ihmiskunnalle. Uskontojen tulisi maallistuneessa maailmassa tehdä lähetystyötä
vain rinnakkain eikä toisiaan silmälläpitäen.
- Postpluralistinen
pluralismin kritiikki, uskontojen erot säilyttävä näkemys
- Postpluralistisiksi
kutsutaan kaikkia sellaisia teologioita, jotka todettuaan pluralistisen
teologian sisäisen ristiriitaisuuden päätyvät puolustamaan
uskontojen oikeutta omiin, keskenään ristiriitaisiin
totuusvaatimuksiin. Postpluralistinen kritiikki osoittaa, että mikäli
uskontojen keinot viimeisen todellisuuden kuvaajana hylätään, on
osoitettava ymmärryksen taso uskontojen takaa, johon kaikki aikaisemmat
uskomusjärjestelmät tyhjentyvät. Tällöin ei enää voida puhua
uskontoja yhdistävästä näkemyksestä, vaan uudesta, joko
inklusiivisesta tai eksklusiivisesta maailmankatsomuksesta.
Lähteenä käytetty
KLK:n nettisivuja (Pekka Y. Hiltunen)