Tietoa sunnuntaipäivästä

• Jeesus suhtautui sapattiin vapaasti. Hän tapasi käydä synagogassa (Luuk. 4:16), mutta muuten hän joutui aikansa uskonnollisten johtajien kanssa ristiriitoihin.
• Aivan ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia, joten he viettivät sapattia juutalaisen tavan mukaan. Kun kristityt erkaantuivat omaksi ryhmäkseen, sapatin viettäminen väistyi. Pakanakristityillä sapatti ei saanut milloinkaan sijaa.
• Sen  sijaan syntyi tapa viettää viikon ensimmäistä päivää sunnuntaita, ylösnousemuksen päivää. Se  oli yhteisen kokoontumisen ja ehtoollisen vieton päivä muttei lepopäivä. Jumalanpalvelukseen kokoonnuttiin aamuvarhaisella tai illalla.
• Kirkon ensimmäisten vuosisatojen haluttomuus ymmärtää sunnuntai lepopäiväksi perustui siihen, että ei haluttu vähentää sen merkitystä ylösnousemuksen päivänä.
• Kolmen ensimmäisen vuosisadan ajalta yksikään kristillinen lähde ei viittaa siihen, että sunnuntaita olisi pidetty juutalaisen sapatin vastineena. Keisari Konstantinus Suuri sääti vuonna 321 ensimmäiset lait sunnuntaista ja teki siitä valtakunnallisen lepopäivän, mutta keisarillisesta näkökulmasta se ei ollut erityinen kristillinen päivä. Sunnuntaina ei saanut hoitaa oikeustoimia eikä tehdä sotilasharjoituksia. Vuonna 469 kiellettiin Itä-Roomassa maataloustyö. Noin vuonna 800 sunnuntai oli samastunut juutalaisten sapattiin. Roomalaiskatolinen kirkko sääti sunnuntaiksi pyhäpäivän rauhan, ja työnteko oli ankarasti kielletty.
• Uskonpuhdistus luopui sunnuntain lainomaisesta käsittämisestä. Augsburgin tunnustuksen mukaan sunnuntain vietto kuuluu niihin sääntöihin ja käskyihin, jotka eivät sido omaatuntoa eivätkä ole välttämättömiä autuuteen.
• Reformoidut korostivat luterilaisia enemmän sunnuntain lepopäiväluonnetta. Ruotsi-Suomessa 1600-luvulla oli jo lakeja, joilla kiellettiin rikokset pyhäpäivän pyhyyttä vastaan.

• Teeman "Elämäntapa ja harrastukset" (45 - 90 min) taustatietoihin
• Kolmannen käskyn taustatietoihin