Takaisin

Tämän verran Jeesuksesta tiedetään, muu on uskoa tai arvausta

• Elinvuodet
  • Ajanlaskumme alku on myöhempien päätelmien vuoksi arvioitu hieman epätarkasti ja 2000-luku on saavutettu ennen vuosituhannen virallista vaihtumista. Joskus 500-luvulla elänyt munkki Dionysios Exiguus ei täysin onnistunut laskelmissaan, vaikka hänen arvionsa ei huono ollutkaan. Vanhojen asiakirjojen perusteella voidaan laskea, että Jeesus on syntynyt luultavimmin 6 e.Kr. Vuoden 27 tienoilla hän aloitti julkisen toimintansa, ja sitä kesti noin kolme vuotta. Tämän pohjalta voidaan laskea, että Jeesus oli kuollessaan muutamia vuosia yli kolmenkymmenen.
• Asuminen
  • Jeesuksen syntymäkaupungiksi mainitaan Betlehem. Kotikaupunki oli kuitenkin Nasaret, joka oli Jeesuksen aikoina muutaman sadan asukkaan kylä. Pääkaupunkiin oli pitkä matka, ja siksi Nasaretin seudulla puhuttiin erilaista murretta kuin Jerusalemissa. On luultavaa, että jotkut nasaretilaiset joutuivat käymään työssä läheisessä kreikkaa puhuvassa kaupungissa, Sepphoriksessa. Näillä matkoilla myös Jeesus on voinut oppia kreikan kieltä.
  • Jossain elämänsä vaiheessa Jeesus asui myös Kapernaumissa.
• Lapsuus
  • Syntymäkertomusten lisäksi Raamatussa on kuvaus 12-vuotiaasta Jeesuksesta, joka katosi vanhemmiltaan Jerusalemin käynnillä väenpaljouteen. Jeesuksella oli ainakin kaksi siskoa ja neljä veljeä. (Mark. 6: 3)
• Ulkonäkö
  • Tallella ei ole aikalaisten tekemää maalausta eikä edes sanallista kuvausta siitä minkä näköinen hän oli, joten on tyydyttävä siihen tietoon, miltä tuon ajan juutalaiset yleensä näyttivät. Kirkkotaiteessa Jeesus on kuvattu parrakkaaksi ja pitkätukkaiseksi mieheksi.
    Torinossa säilytettävä Jeesuksen käärinliina on vaikuttanut taiteilijoiden käsityksiin siitä, minkä näköinen Jeesus olisi ollut. Käärinliinan aitoudesta on kiistelty pitkään. Joidenkuiden tutkijoiden sanottiin jo todistaneen, että kyseessä ei voi olla se vaate, johon Jeesus kuolemansa jälkeen käärittiin, vaan että kyseessä olisi myöhempien aikojen väärennös. Sittemmin tämäkin tutkimustulos on kyseellistetty. Itse kristillisen uskon kannalta tällaisilla asioilla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä.
  • Tuoreen brittiläisen tutkimuksen mukaan historian Jeesus olisi ollut hieman kirkkotaiteen perinteistä kuvaa tummaihoisempi. Kasvot olisivat olleet totuttua leveämmät ja hiukset kohtalaisen lyhyet. Tämänkin tutkimuksen mukaan Jeesuksella olisi ollut parta.
• Opiskelut
  • Jeesuksen äidinkieli oli aramea, mutta hän osasi ainakin hepreaa ja kreikkaa. Jeesus oli luku- ja kirjoitustaitoinen vaikka ei tehnytkään yhtään kirjaa. Joosefin tavoin hän oppi rakennusmiehen ammatin. Uskonnollisesti hän kasvoi juutalaisuuden perinteisiin.
• Elämäntavat
  • Jeesus vaelteli paljon, enimmäkseen maaseudulla ja pienissä paikoissa, mutta ainakin jossain vaiheessa hänellä oli asunto (Mark. 3: 20). Ylellisyyksiä ei ollut, mutta hänen päällään olleen paidan saumattomuus osoittaa, että se oli tehty tavallista paremmasta kankaasta (Joh. 19: 23). Luukkaan evankeliumissa (8: 2) kerrotaan siitä, että Jeesusta seuranneet naiset avustivat häntä omilla varoillaan.
  • Oppilaiden joukossa oli mm. kalastajia ja yleensäkin lähinnä tavallista kansaa. Kahdentoista lähimmän oppilaan lisäksi oli paljon ystäviä, jotka olivat väljemmin liittyneet häneen. Lähipiirissä oli myös naisia, joista tiedetään nimeltä Magdalan Maria, Johanna ja Susanna. Opetuksia on säilynyt paljon, ja niiden perusteella selviävät Jeesuksen tärkeimmät ajatukset. Puheiden lisäksi aikalaisten mieleen jäi erityisesti se, että monet ihmiset saivat avun sairauksiinsa.
• Kuolema
  • Jeesus tuomittiin kapinoinnista kuolemaan. Roomalainen maaherra Pilatus oli tuomiossaan vastahakoinen mutta alistui painostuksen edessä.
  • Ristiinnaulitseminen oli tavallinen roomalainen teloitustapa
  • Roomalaisia ei ristiinnaulittu vaan ainoastaan orjia ja miehitettyjen alueiden ihmisiä. Ristiinnaulituiksi tulivat ennen kaikkea kapinoivat orjat, mutta myös varkaat, henkirikolliset ja erityisesti kansankiihottajat. Puuhun naulaamisen tarkoituksena oli korostaa tuomion pelottavuutta tekemällä kuolemasta hitaan ja häpeällisen. 
  • Ristiinnaulitsemisen yleisyys
    • Ristiinnaulitsemista ei ole roomalaisvallan jälkeen juuri käytetty, mutta tuolloin tämä teloitustapa oli sitäkin yleisempi. Esimerkiksi Jerusalemin hävityksen aikana (v. 70 j. Kr.) teloitettiin ristillä 500 juutalaista päivässä, niin että sopivien teloituspuiden kerrotaan loppuneen kesken. Keisarin Konstantinus (v. 288 - 337) lakkautti ristiinnaulitsemisen Rooman valtakunnasta. Kuitenkin esimerkiksi nykyisen Sudanin lait tuntevat ristiinnaulitsemisen.
  • Teloituksen toteutustapa
    • Tuomion julistamisen jälkeen teloitettava annettiin ruoskittavaksi. Välineinä käytettiin metallipaloin vahvistettuja nahkaruoskia. Toimitus oli niin tuskallinen, että monet jo ruoskittaessa kuolivat tai menettivät järkensä.
      Uhri kantoi teloituspaikalle ristin poikkipuun, joka sitten pantiin paikalleen pystysuoraan paaluun. Joko tuomittu itse tai joku muu kantoi valkoiseksi maalattua taulua, johon oli kirjoitettu tuomion syy punaisin tai mustin kirjaimin. Taulu naulattiin näkyville ristiin varoitukseksi kansalle.
    • Teloituspaikalla uhri riisuttiin ja hänet naulattiin poikkipuuhun yleensä ranteista. Pystypaaluun lyötiin pienehkö istumatuki, jotta uhri ei olisi kuollut liian nopeasti. Jalat lyötiin paaluun jalkaterän taitteesta. 
  • Kuolema ja ruumiin käsittely
    • Uhri riippui ristillä kuolemaa odottaen yleensä parin päivän ajan, joskus jopa kuusi päivää. Tuomittu oli alasti ja joutui tekemään tarpeensa kaiken kansan nähden. Hän ei yleensä kuollut verenvuotoon, vaan haavojen tulehtuminen, janon ja nälän aiheuttama nääntymys, auringon paahde, hyönteiset ja yön kylmyys veivät hänen voimansa. 
    • Kuolemaa saatettiin jouduttaa, mutta koska sitä olisi voitu pitää tuomion lieventämisenä, se tehtiin julmalla tavalla, katkaisemalla uhrin sääriluut.
    • Ruumis sai tavallisesti riippua ristillä siihen saakka, kunnes se mätäni tai villieläimet söivät sen. Juutalaisilla oli kuitenkin tapana haudata ruumiit.
  • Evankeliumien kuvaukset kuolemasta ovat lyhytsanaisia. Yksityiskohdilla ei mässäillä.
• Eksegeettisiä näkökulmia ylösnousemuskertomuksiin:
  • Tieteellisin keinoin ei voi vahvistaa eikä kumota Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta. Viime kädessä siinä hypätään aina uskon alueelle, vaikka Jeesuksen opetuslasten vakuuttuneisuus asiasta on ilmiselvää. Vanhoista itämaisista myyteistä ei ole kyse, vaan jostain sellaisesta mikä opetuslapsille todella tapahtui.
  • Kaikkia kuvauksia Jeesuksen ylösnousemuksesta sävyttää pelon ja ihmetyksen ilmapiiri. Vaikuttaa siltä, että muistelijat olivat yhä hämmästyksissään siitä, mitä kerran tapahtui. Ei ollut helppoa panna asioita tarkkaan aikajärjestykseen eikä kuvata sitä, kuka koki mitä ja missä. Kukaan ylösnousemuksen todistaja ei tarkkaillut tilannetta kriittisen välimatkan päästä, vaan kaikki olivat tapahtumien keskipisteessä ja syvän omakohtaisesti mukana.
  • Ilmestyskokemukset sijoittuvat sekä Jerusalemiin että Galileaan. Luukas liitti ne Jerusalemiin, kun taas Matteus ja Markus puhuivat Galileasta. Johannes yhdisti nämä perinteet.
  • Vanhin Uuden testamentin ylösnousemuskertomus on Paavalin kuvaus ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä (1. Kor. 15: 5 - 8). Siinä mainittuja apostoleja ei välttämättä pidä yhdistää Jeesuksen opetuslapsiin.
  • Paavalin perinne ei tuntenut tyhjän haudan traditiota. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kertomus tyhjästä haudasta olisi myöhäsyntyinen. Päinvastoin se on kaikesta päätellen elänyt itsenäistä elämää opetuslasten kokemien ilmestysten rinnalla. Tähän viittaa se, että sen välittäjiä ovat olleet todistajan arvoltaan epäluotettaviksi luokitellut naiset. On vaikea ajatella, että miksi joku olisi sepittänyt uuden kertomuksen tuomalla sen tueksi oikeuskelvottomia naisia.
    
    

Takaisin