Evankeliumit korostavat Jeesuksen ihmisyyttä
Evankeliumeissa ihmisyyden korostaminen on niin ilmeistä, että sitä on jouduttu välillä jopa selittelemään. Lutherin mukaan Jeesus vietti niin inhimillistä elämää, että unohti itsekin olevansa Jumala ja opetuslapset pitivät häntä ihmisenä. Lutherin mukaan jumalallinen valta välähteli joskus ihmisyyden läpi ihmeteoissa, mutta tuolloinkin jumaluus palveli ihmisiä.
Evankeliumien ihmisyyttä vahvasti korostavan piirteen kuka tahansa Raamatun lukija voi tarkistaa. Jeesuksen kerrotaan väsyneen, hän tunsi aivan oikeasti nälkää, janoa ja kipua. Ylösnousemuskertomukset korostavat Jeesuksen ruumiillisuutta melkein brutaalisti:
Luukas 24: Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan." Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
Johannes 20: Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni.
Ympäröivä hellenistinen kulttuuri taas vähätteli ruumiillisuutta, koska sitä pidettiin vähäarvoisena. Tämä kulttuuri liittyi läheisesti Platonin filosofiaan, jossa fyysinen maailma on jotain näennäistä tosiolevaisen rinnalla.