Vanhan testamentin maailmassa ajatus kostosta
paikkasi oikeusjärjestelmän puuttumista
- Oikeudettomassa tilassa elävälle ihmiselle
oppi viimeisestä tuomiosta voi tuoda suorastaan lohtua. Tämän ajatuksen
ymmärtämistä voisi auttaa professori Timo
Veijolan kirja "Ihminen missä olet", Yhdessä sen artikkelissa
käsitellään Jumalan kostoa, josta puhutaan Vanhassa
testamentissa puhutaan noin 130 kertaa. Kostajana voi olla yhtä hyvin
ihminen kuin Jumala.
- Verikosto liittyi yhteiskuntaan, jossa
ei ollut oikeusjärjestelmää
- Hyvin usein inhimillisen koston syynä
on viattoman ihmisen tappaminen, murha. Verikosto oli muinainen tapa
saattaa henkirikollinen vastuuseen teostaan. Se on tyypillinen
yhteisöille, joissa ei tunneta rikollisten julkista, yhteiskunnan
puolesta tapahtuvaa jäljittämistä ja rankaisemista tai joissa se
on puutteellisesti kehittynyt. Tällainen
oli alun perin myös israelilainen yhteiskunta. Jos tapahtui murha,
ei ollut poliiseja, jotka olisivat lähteneet murhamiehen perään.
Jos rikollista haluttiin rangaista, murhatun omaisten oli
huolehdittava siitä itse.
- Verikosto oli perusluonteeltaan
yksityisen toimeenpanema rangaistus. Samalla siihen liittyi ajatus
sovituksesta, joka saatiin aikaan, kun maahan vuodatettu ihmisveri
hyvitettiin toisen ihmisen verellä (1. Moos. 4:10-11).
- Tietoisuus verikoston olemassaolosta
toimi myös pelotteena muille. Joka tiesi, mitä murhasta seurasi,
mietti kaksi kertaa, ennen kuin ryhtyi tekoonsa. Muhammedin
kerrotaan sanoneen: »Ellei olisi verikostoa, autiomaa olisi
turvaton paikka.»
- Verikostolle säädettiin rajat
- Verikostoon liittyi luonnollisesti
vaara, että se saattoi synnyttää ketjureaktion: veriteko seurasi
veritekoa. Tällaisten tapausten välttämiseksi verikosto
saatettiin Israelissa tiettyjen sääntöjen alaiseksi. Ensinnäkään
verikosto ei saanut johtaa sukujen väliseen koston kierteeseen,
vaan sen tuli rajoittua yhteen kertakaikkiseen kostoon. Moos. 21:23)
- eikä yhtään enempää. Toiseksi
oli torjuttava myös se vaara, ettei verikosto lähtenyt liikkeelle
tahattomasta kuoleman tuottamuksesta, tapaturmasta. Sitä varten
luotiin tarkat säännöt turvakaupungeista, joihin jokainen tappaja
saattoi paeta.
- Nämä säädökset osoittavat jo sen,
että ajan myötä julkinen valvonta lisääntyi myös henkirikosten
kohdalla. Mitä pitemmälle tämä kehitys kulki, sitä vähemmän
oli tarpeellista turvautua henkilökohtaiseen kostoon. Israel ei
kuitenkaan ollut koskaan raamatullisena aikana nykyaikainen
oikeusvaltio, jossa julkinen valta olisi pystynyt kokonaan
huolehtimaan kansalaisten oikeusturvasta. Tämä on perussyy siihen,
miksi Vanhassa testamentissa puhutaan niin paljon kostosta. Usein se
oli vääryyttä kärsineen ainut keino hankkia itselleen oikeutta.