Ajatuskulku, jolla rippikoululaiselle voisi
havainnollistaa viimeisen tuomion tarpeellisuutta
- Kuvitellaan että tavallisella kyläjoukkueella on
vastassa joku suuri, Real Madrid tai Manchester United. Kuvitellaan, että
se kyläjoukkue on muutenkin kaikin tavoin heikoilla, koska vastapuoli on
kaikessa nopeampi, voimakkaampi, teknisempi ja taktisempi. Kuvitellaan että
vielä tämäkään ei riitä, vaan että kaiken lisäksi pelistä
puuttuu täydellisesti oikeus. Kun kyläjoukkueemme pelaaja kaadetaan, Real
Madridin supertähdet ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja ryöstävät
vapaapotkun itselleen, ja kun pallo osuu Manchester Unitedin punapaitaisen
käteen jossain keskikentällä, vastapuoli pysäyttää pelin ja vie pallon
pilkulle ampuakseen itse rangaistuspotkun.
- Kuvitellaan vielä, että tässä pelissä ei olekaan
kyse maaleista, sarjapisteistä, vaan jostain oleellisemmasta, kuten
ruoasta, asunnosta, kohtuullisesta toimeentulosta,
koulutusmahdollisuuksista, oikeudesta elää vailla jatkuvaa
nöyryyttämistä, oikeudesta olla ihminen jota kuunnellaan ja joka otetaan
huomioon, niin että maalit eivät olekaan jalkapallomaaleja, vaan
leipäpaloja, asuinsijoja, koulupaikkoja, kuulluksi tulemisen oikeutta.
- Kuvitellaan että ihminen elää vuodesta toiseen
tällaisessa pelissä, jossa vahvempi on ottanut itselleen paitsi luvan
käyttää voimaa, niin myös luvan käyttää oikeutta ja tuomita väärin.
Kuvitellaan että jostain kantautuu uutinen, jonka mukaan loppupeleihin
onkin tulossa oikea tuomari, että loppupeleissä viheltää Jumala, niin
sen heikon kannalta se on lohduttava uutinen, joka tuo toivoa, ja se uutinen
on hyväksi niille sortajillekin; jos vaikka vähän pelästyvät,
kavahtavat ja sen myötä heissäkin jokin tervehtyy, kun alkavat
käsittää, että eivät he sittenkään voi esiintyä Jumalan kaltaisesti.