Ajatuskulku, jolla rippikoululaiselle voisi
havainnollistaa viimeisen tuomion tarpeellisuutta
  - Kuvitellaan että tavallisella kyläjoukkueella on
    vastassa joku suuri, Real Madrid tai Manchester United. Kuvitellaan, että
    se kyläjoukkue on muutenkin kaikin tavoin heikoilla, koska vastapuoli on
    kaikessa nopeampi, voimakkaampi, teknisempi ja taktisempi. Kuvitellaan että
    vielä tämäkään ei riitä, vaan  että kaiken lisäksi pelistä
    puuttuu täydellisesti oikeus. Kun kyläjoukkueemme pelaaja kaadetaan, Real
    Madridin supertähdet ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja ryöstävät
    vapaapotkun itselleen, ja kun pallo osuu Manchester Unitedin punapaitaisen
    käteen jossain keskikentällä, vastapuoli pysäyttää pelin ja vie pallon
    pilkulle ampuakseen itse rangaistuspotkun. 
- Kuvitellaan vielä, että tässä pelissä ei olekaan
    kyse maaleista, sarjapisteistä, vaan jostain oleellisemmasta, kuten
    ruoasta, asunnosta, kohtuullisesta toimeentulosta,
    koulutusmahdollisuuksista, oikeudesta elää vailla jatkuvaa
    nöyryyttämistä, oikeudesta olla ihminen jota kuunnellaan ja joka otetaan
    huomioon, niin että maalit eivät olekaan jalkapallomaaleja, vaan
    leipäpaloja, asuinsijoja, koulupaikkoja, kuulluksi tulemisen oikeutta.
- Kuvitellaan että ihminen elää vuodesta toiseen
    tällaisessa pelissä, jossa vahvempi on ottanut itselleen paitsi luvan
    käyttää voimaa, niin myös luvan käyttää oikeutta ja tuomita väärin.
    Kuvitellaan että jostain kantautuu uutinen, jonka mukaan loppupeleihin
    onkin tulossa oikea tuomari, että loppupeleissä viheltää Jumala, niin
    sen heikon kannalta se on lohduttava uutinen, joka tuo toivoa, ja se uutinen
    on hyväksi niille sortajillekin; jos vaikka vähän pelästyvät,
    kavahtavat ja sen myötä heissäkin jokin tervehtyy, kun alkavat
    käsittää, että eivät he sittenkään voi esiintyä Jumalan kaltaisesti.