Havainnollistetaan sitä, että ihminen on sielun ja ruumiin kokonaisuus
- Opettaja pyytää yhden avustajan luokan edessä olevalle pöydälle makaamaan.
- Opettaja sanoo olevansa lääkäri, jonka tehtävänä on poimia ihmisestä hänen
varsinainen olemuksensa.
- Ensin hän päättää lääkärinä, että jaloissa se ihmisen ydin ei ole, ei liioin käsissä; ne
joutavat tulla heitetyiksi pois.
- Vartaloakaan ei tarvita; sekin joutaa pois.
- Päässäkin on ihmisytimen kannalta turhia osia, mm. korvat, silmät, kasvojen iho, hiukset.
- Opettaja sanoo, että kokonaisia aivojakaan ei tarvita; tiedetäänhän ihmiseltä voivan
tuhoutua aivoalueita ilman, että hän lakkaisi olevasta elämään kykenevä ihminen.
- Olisiko jossain aivojen sisällä nyt jokin pieni sieluhippunen, jonka voisi ottaa vaikka
pinseteillä esiin ja jota voisi kutsua varsinaiseksi ihmiseksi?
- Jumala kuitenkin ajattelee toisin. Hän on luonut koko ihmisen, sekä sielun että
ruumiin, kuvakseen ja kaltaisekseen. Raamatussa ei puhuta mitään siitä, että vain sielu olisi
jumalallinen ja sen vuoksi ratkaisevasti tärkeämpi kuin ruumis.