Teeman "Kuolema, menetys ja suru" (45 - 90 min) asiasisältö

• Kuolemaa on hyvä miettiä jo ennalta.
  • Jokaisen ihmisen olisi ratkaistava suhteensa kuolemaan, sekä omaansa että läheistensä. Varsinaisessa kriisitilanteessa pitäisi olla jotain toimintamalleja, joihin voi turvautua kun oma järki ei toimi.
  • Ainakin sen verran pitäisi ajatella kuolemaa, ettei koskaan eroa rakkaasta ihmisestä riidoissa.
• Kuolleen omaisia ei saa jättää yksin.
  • On oltava hienotunteinen, mutta samalla on uskallettava kohdata. Mitään ihmeellistä ei tarvitse välttämättä sanoa. Läsnäolon ja myötätunnon kyllä tuntee.
• Suru etenee vaiheittain: Ensimmäisten päivien on sokkivaiheen jälkeen henkiset suojamekanismit alkavat vähitellen toimia. Seuraavina kuukausina ihminen käsittelee tapahtunutta. Vuoden kuluttua tapahtumasta useimmat ovat päässeet pahimman ohi ja voivat suuntautua tulevaisuuteen. Traumaattinen kriisi etenee tiettyjen lakien mukaan.
• Kristillisestä uskosta ja Raamatusta saa perimmäisen lohdun. Ihmisen elämä on Jumalan varassa. Jumala huolehtii sekä kuolleista että elävistä. "Kristityt eivät näe ikinä toisiaan viimeistä kertaa."
  • Raamatusta voi lukea suuressa surussa esimerkiksi Psalmeja.
  • Rukouksessa saa yhteyden siihen voimaan, joka auttaa kun mikään muu ei enää auta.
  • Apua on myös ystävistä, kynttilöistä, musiikista, kirjoittamisesta ja piirtämisestä.
• Kristilliset hautaamistavat kertovat, että kristityt eivät jätä vainajiaan yksin vaan saattavat heitä loppuun saakka.
• Teeman "Kuolema, menetys ja suru" (45 - 90 min) perustoteutukseen