
Millaisen Raamatun rippikoululaiset saavat?
- Eihän Raamattu vain ole liian pieni?
- Kaikilla nuorillakaan ei välttämättä ole hyvä näkö. Hämärissä hetkissä lukeminen on vielä vaikeampaa.
- Eihän Raamattu ole tarpeettoman halvan näköinen vaikka seurakunnalla olisi hyvin varaa parempaankin?
- Kertooko Raamattu siitä, että lahjan antaja ei itsekään arvosta lahjaansa? Pieni lisäpanostus hieman
suurempifonttiseen Raamattuun ei välttämättä kaada rippikoulutyön budjettia.
- Tuunataanko Raamattu?
- Aika yleiseksi tullut tuunattava eli rippikoululaisen
itsensä koristelema Raamattu on perusteltavissa, mutta siinä on myös
heikkoutensa: Raamatun
tuunaaminen johtaa todennäköisesti siihen, että oma Raamattu tuntuu
hyvin läheiseltä pian rippikoulun jälkeen, mutta iän karttuessa se
alkaa toisaalta tuntua jotenkin teinimäiseltä muistoesineeltä,
joka sopii huonosti aikuisen ihmisen kirjahyllyyn.
- Norjassa on saatu hyviä kokemuksia siitä, että Raamattu luovutetaan jo hyvissä ajoin ennen rippikoulua. Ehkä
Suomessakin voitaisiin kokeilla käytäntöä, että ala-asteen viimeisenä keväänä lapsille annettaisiin oma Raamattu, joka
sitten olisi valmiina, kun rippikoulu alkaa. Käytännöstä ei tulisi lisäkustannuksia, jos seurakunta joka tapauksessa antaa
nuorille Raamatun. Tässä mallissa luovutus vain tapahtuisi jo etukäteen. Raamatun lahjoittamiseen voisi liittää myös
varhaisnuorisotyön toimintaa ja koulun ja seurakunnan välistä yhteistyötä.