- Jokainen rippikoululainen tarvitsee:
- Raamatun
- Kannattaa miettiä, millaisen Raamatun rippikoululaiset saavat.
- Mitä Raamattua jaettaessa kannattaisi kertoa?
- Ennen leirille lähtöä Raamatut on taas hyvä kerätä hetkeksi pois, jotteivät ne unohdu
kotiin.
- Tuunattu Raamattu (vaihtoehtoinen ajattelutapa)
- Aika yleiseksi tullut tuunattava eli rippikoululaisen
itsensä koristelema Raamattu on sekin perusteltavissa. Raamatun
tuunaaminen johtaa todennäköisesti siihen, että oma Raamattu tuntuu
hyvin läheiseltä pian rippikoulun jälkeen, mutta iän karttuessa se
alkaa tuntua jotenkin teinimäiseltä, hellyyttävältä muistoesineeltä,
joka sopii huonosti aikuisen ihmisen kirjahyllyyn.
- Oppikirjan ja mahdollisesti Katekismuksen
ja virsikirjan
- Joissakin seurakunnissa on varsinkin lamavuosina opetettu ilman oppikirjaa. Monet
tuntevat, että tämä on heikentänyt ainakin tottumattomampien opettajien opetusta.
Kokonaan kirjattoman opetuksen vaihtoehdoksi on tarjolla Lasten keskuksen julkaisema
Rippikouluvihko. Ainakin rippikoulun kokoontumistiloissa on oltava käsillä
virsikirjat ja nuorten laulukirjat.
- Vihkon ja muut muistiinpanovälineet
- Toisissa seurakunnissa rippikoululainen hankkii itse vihkon, toisissa sen ostaa seurakunta.
A 4 -kokoon voi hyvin liimata rippikoulussa saatavat monisteet. A 5 -koko on taas
helpompi kuljettaa. Kynän voi varmaan jokainen rippikoululainen hankkia itse.
Unohtelijoille on hyvä hankkia seurakunnan puolesta muutama varakynä.
- Digitaalisena aikanakin on hyvä muistaa, että
vihkon kaltainen fyysinen esine on paras tapa koota pysyviä muistoja.