• Tähän tapahtumaan liittyvään virikkeeseen

Tavallisen mustan naisen Rosa Parksin yksinkertaisesta teosta alkoi kansalaisoikeusliike

• Kirjassaan "Elämäni Martin Luther Kingin rinnalla" amerikkalaisen kansalaisoikeustaistelijan vaimo muistelee 1950-luvun Amerikkaa, rotusortoa ja sen vastaista taistelua:
• Alentavimmat kaikista rotusyrjinnän muodoista Montgomeryssa edustivat Montgomeryn kaupungin bussilinjojen säännöt. Tämä yhtiö, jonka omistajat asuivat pohjoisessa, löi laudalta itse etelänkin. Vaikka seitsemänkymmentä prosenttia sen matkustajista oli mustia, se kohteli heitä kuin karjaa, pahemminkin, sillä kukaan ei loukkaa karjaa. Kaikkien bussien etuosa oli varattu valkoisille. Vaikka se olisi ollut tyhjillään ja takaosa tungokseen asti täynnä, mustien oli seisottava perällä siltä varalta, että valkoisia astui bussiin; ja jos etupaikat sattuivat olemaan täynnä ja bussiin astui lisää valkoisia, takaosassa istuvien mustien oli siirryttävä peremmälle ja luovutettava paikkansa heille. Sitä paitsi en usko että pohjoisen asukkaat koskaan tajusivat tätä: mustien oli maksettava lippunsa bussin etuosassa, astuttava ulos ja käveltävä takaovelle, mistä he nousivat takaisin sisään. Välistä bussi ajoi pois ilman heitä sen jälkeen, kun he olivat maksaneet lippunsa. Näin saattoi käydä vanhemmille ihmisille ja raskaana oleville naisille oli sää mikä hyvänsä ja kuljettajat pitivät sitä hyvänä pilana. Valkoiset kuljettajat solvasivat usein matkustajia, nimittivät heitä mustakuonoiksi, mustiksi lehmiksi ja mustiksi apinoiksi. Voi kuvitella mustan miehen tunteet, kun hän astui bussiin poikansa kanssa ja joutui moisen kohtelun alaiseksi.
  Maaliskuussa 1955 oli sattunut kohtaus, kun viisitoistavuotias Claudette Colvin oli kieltäytynyt luovuttamasta paikkaansa valkoiselle matkustajalle. Oppikoulua käyvä tyttö oli pantu käsirautoihin ja kuljetettu poliisiasemalle. Siihen aikaan Martin (Luther King) toimi komiteassa, joka vastusti kaupungin ja bussiyhtiön virkailijoita. Komitea otettiin kohteliaasti vastaan mutta mitään ei tehty.
  Sitten eräs vähäpätöiseltä näyttävä tapahtuma sytytti hiljalleen kytevän liekin täyteen roihuun. Joulukuun ensimmäisenä päivänä 1955 rouva Rosa Parks, neljäkymmentäkaksivuotias ompelija, jota mieheni kuvasi "viehättäväksi, säihkyvän persoonalliseksi ihmiseksi", astui bussiin palatakseen kotiin pitkän työpäivän ja ostospäivän jälkeen. Bussi oli täpö täynnä ja rouva Parks löysi vapaan paikan takaosan alkupäästä. Seuraavalla pysäkillä bussiin nousi lisää valkoisia. Kuljettaja käski rouva Parksin luovuttaa paikkansa bussiin nousseelle valkoiselle miehelle; se tiesi sitä että hän olisi joutunut seisomaan koko kotimatkan ajan. Rosa Parks ei ollut mikään vallankumouksellinen. Hän ei ollut suunnitellut etukäteen sitä minkä teki. Malja oli vain vuotanut yli. Hän sanoikin myöhemmin: "Minua vain väsytti ja jalkojani särki." Hän jäi paikoilleen eikä suostunut nousemaan. Kuljettaja kutsui poliisin, joka pidätti rouva Parksin ja vei hänet oikeustaloon.
• Tästä tapahtumasta alkoi Montgomeryn kaupungin bussiboikotti, jonka avulla mustat vaativat rotuerottelun lopettamista.
• Coretta Scott King kirjoittaa edelleen: "Jalkakäytävät oli täynnä täynnä työhön meneviä miehiä ja naisia, Alabaman valtionyliopiston opiskelijat ajoivat muulilla, toiset hevosrattailla. Mutta useimmat kulkivat jalan ja jotkut joutuivat kävelemään jopa kaksikymmentä kilometriä. Martin kirjoitti myöhemmin: 'Heitä katsellessani tajusin ettei ole mitään ylevämpää kuin sellaisten ihmisten päättäväinen rohkeus, jotka suostuvat kärsimään ja uhrautumaan vapautensa ja ihmisarvonsa puolesta.'"
• Vihdoin marraskuussa 1956 eli melkein kokonaisen vuoden kestäneen bussiboikotin jälkeen tuli Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan bussien rotuerottelu oli perustuslain vastaista. Virallinen rotuerottelu alkoi murtua muualtakin Yhdysvalloista.
• Sama teksti puhtaana, rippikoululaisille jaettavana monisteena 

• Tähän tapahtumaan liittyvään virikkeeseen