Isäkäsitteen ongelmallisuudesta
- Feministiteologiassa isän käsitteessä on nähty viittaus Jumalan sukupuoleen.
- Voidaan kuitenkin kysyä, onko tällä kritiikillä sittenkään pohjaa. Sanasta "isä" ei pidä
päätellä, että Jumala olisi mies, aivan niin kuin luomisen seitsemän päivää eivät merkitse,
että tapahtuma olisi kestänyt 7 x 24 h. Sana "isä" on tulkittava symboliseksi ilmaukseksi,
joka kuvaa ennen kaikkea Jumalan ja ihmisen suhdetta, ei niinkään Jumalan olemusta.
Kukaan ihminenkään ei ole isä itsessään vaan ainoastaan suhteessa toisiin
ihmisiin ja juuri omiin lapsiinsa.
- Monien rippikoululaisten isäsuhde on problemaattinen.
- Voi kysyä jopa sitä, sopiiko isän symboli lainkaan välittämään kristillistä jumalakuvaa
sellaiselle nuorelle, jonka isä on väkivaltainen, alkoholisoitunut, asuu kotoaan poissa tai ei
ole milloinkaan elänyt lastensa kanssa.
- Toisaalta sanaa "isä" ei pidä tällaistenkaan nuorten seurassa välttämättä hylätä. Isäksi
kutsuttu Jumala voi päinvastoin olla elinikäisen kaipauksen täyttymys, lupaus siitä että
isästä erossaankin eläneellä on Taivaallinen isä, joka on kaiken aikaa lähellä.
- On hyvä muistaa, että myös Jeesuksen oma isäsuhde oli ehkä traumaattinen. Häntä
kutsuttiin ajan tavoista poiketen "Marian pojaksi". Tämä merkitsee sitä, että Joosef asui
kotoa poissa tai oli kuollut varhain.