Uuden testamentin eskatologiasta
- Jumalan valtakunta oli Jeesuksen keskeisiä termejä. Siitä on sanottu, että se on enemmän verbi
kuin substantiivi; se kuvaa sitä kuinka Jumala toimii maailmassa.
- Jeesus käytti julistuksessa monia juutalaisen ilmestyskirjallisuuden käsitteitä. Hän erosi tästä
perinteestä ainakin niin, ettei hän maininnut mitään tarkkoja aikoja eikä esittänyt hämäriä,
vaikeasti tulkittavia allegorioita.
- Jo Paavalin kirjeissä näkyy, että jotkut kristityt joutuivat kriisiin, kun Jeesus ei palannutkaan niin
pian kuin hänen kuviteltiin palavan. Tätä kriisiä heijastelee esim. 1. tessalonikalaiskirje.
- Evankeliumit painottavat eskatologiassaan hieman eri asioita, vaikka eivät sulje toisiaan täysin
pois:
- Synoptikot (Matteus, Markus ja Luukas) korostavat sitä, että jokin oleellisen tärkeä
on tapahtunut jo nyt, mutta toisaalta jokin on vielä tapahtunutta. Historia tulee uuteen
vaiheeseen, kun Jeesus palaa voittajana omiensa luo ja tuomitsee maailman.
- Johanneksen evankeliumin painotus on ns. nykyisyyseskatologiassa: Kristitty elää
iankaikkista elämää jo nyt, koska Kristuksessa hän on päässyt osalliseksi ikuisuudesta.