Meditaatiokertomus

Pukukopin hajussa kun vedetään pelikamppeet päälle, niin siinä tulee mieleen kaikki ne vanhat jutut. Vetää kengännauhoja auki ja juuttuu siihen asentoon niin kuin olisi jokin vika, mutta kun sille ei voi mitään. Muistaa ne kaikki.

Muistaa sen tummapartaisen opettajan kun se vielä koulun jälkeen jäi pitämään kerhoa, ja siellä oppi koripallon alkeet, sai tietää kaksoiskuljetukset ja levypallot, ja kerran sinne tuli joku verkkaripukuinen mies ja se näki heidän pelaavan ja se tuli sanomaan että sinä kun poika olet tuollainen pitkänsorttinen ja hallitset jutun niin tule mukaan ja minä näytän sinulle millainen peli tämä on.

Ja meni sen miehen mukana ja se otti treeneihin ja se antoi punaisen pelipaidan ja miten hienolta se kaikki tuntui niin kuin olisi päässyt televisioon. Ja ne antoivat paljon peliaikaa ja kutsuivat yhä suuremmille areenoille, ja niiden monien vuosien aikana on kehittynyt ja pelannut yhä paremmin ja oppinut sen missä on vahva. Riistää pallon ja kolmen pisteen viivan takaa pistää pallon pussiin, ja oikein näkee kuinka vastapuoli varoo antamasta heittopaikkaa kun ne tietää miten monta kertaa on ratkaissut pelin.

Ja nyt on täällä.

Eikä muuta kuin ajatukset poikki ja portaita ylös ja kentälle ja sitten samassa alkaa peli kun tuomari viheltää ja sitten mennään jo. Pelataan paikkaa. Puoliaikaan menee hyvin. Kolme pistettä rakoa. Sitten vähän notkahtaa mutta siitä päästään irti ja pakko on päästä sillä huonompansa pitää voittaa. Pilli soi ja laskee saldon viisitoista pistettä ja levypalloja paljon.

Pukukoppiin tulee vieras mies josta kaikki tietää sen nimen ja se alkaa jakaa kirjeitä ja kaikki tajuaa mitä niiden sisällä on. Jaetaan ensimmäinen kirje, ja se menee kaverille jossa on ainesta vaikka mihin, vielä joskus se pelaa NBA:ssa, ja toinen kirje, ja kolmas, ja neljäs, ja viideskin jaetaan, ja siitä jo ajattelee, että kun paremmuusjärjestyksessä mentiin, niin sen olisi voinut jo saada. Mutta kuudetta ei enää tule. Sen kirjeet on siinä, eikä se sano mitään kun se menee pois. Ovi vain kolahtaa.

Ja tajuaa ettei ikinä tule. Ei koskaan. Milloinkaan ne eivät ota mukaan.

 Pitää naamansa pokerina ettei kukaan näkisi mitään. Etteivät aavistaisi miltä nyt tuntuu. Pakkaa kamat kassiin ja pihalle ja ensimmäiseen puhelinkoppiin. Hakee taskusta lanttia ja miettii miten sen sanoisi niille kotiin. Täytyy keksiä uusi harrastus, kun jatkoa ei tullut.

Miten sanoisi että on kohdannut elämänsä rajat?

• Teeman "Elämäntapa ja harrastukset" (45 - 90 min) virikemateriaaliin