Sodan ja rauhan ajatusten kehittyminen Raamatussa ja
kristillisessä perinteessä
- Vanha testamentti
- Eräät Vanhan testamentin kirjat ovat
hätkähdyttävän sotaisia.
Kuitenkin jo Vanhan testamentin profeetoilla
alkaa näkyä yleismaailmallinen rauhan
unelma. Katso esim. Jes.
11: 6 - 9 ja Miika 4:
3, 4.
- Jeesus
- Jeesuksen opetuksista on vaikea rakentaa
systemaattista mallia, jonka pohjalta hänen
voisi sanoa suhtautuneen sotaan ja
väkivaltaan. Hän ei sinänsä
torjunut luotaan sotilaita, mutta oppilaidensa
hän ei sallinut turvautua väkivaltaan. Vuorisaarnassa hän
kehotti rakastamaan jopa vihollisia. Toisaalta on
epäselvää, kuinka paljon
näitä ajatuksia voi soveltaa valtioiden
välisiin suhteisiin.
- Kirkon alkuvaiheet
- Sotaan ja asepalvelukseen suhtauduttiin sangen
kielteisesti.
- Tilanne muuttui, kun kristinuskosta tuli Rooman
valtiouskonto v. 311 ja kirkko
eräällä tavalla siirtyi
oppositiosta hallitusvaltaan. Oli ratkaistava
esimerkiksi se, millä tavoin
puolustauduttaisiin kristillistä Rooman
valtakuntaa vastaan hyökänneitä
barbaareja vastaan.
- Vallitsevaksi tuli Augustinuksen ajatus
siitä, että sotaa sai käydä,
kunhan se oli ns. oikeutettua
sotaa. Tähän ajatukseen myös Luther liittyi.
- Uudemmat vaiheet ja nykyaika
- Kaiken aikaa on ollut ns. rauhankirkkoja, kuten
kveekarit, mutta varsinaisesti vasta 1900-luvulla uudet kysymykset
nousivat esille. Totaalisen sodan ja ydinaseiden
aikakaudella oikeudenmukainen sota on kyseenalainen käsite.
- Suomen kirkko tunnustaa piispojen sanoin
puolustusvoimien tarpeellisuuden ja
pitää asepalvelusta normaalina
kansalaisvelvollisuutena, mutta puolustaa
eettisistä tai uskonnollisista syistä
aseista kieltäytyvien oikeutta valita ilman
painostusta aseeton tai siviilipalvelu.
- Yhdysvaltain johtama ns. terrorismin
vastainen taistelu on taas herättänyt kysymään, olisiko
mahdollista kansainvälisen sotilasyhteistyön avulla hillitä
paikallisia kriisejä.