TEEMAKOKONAISUUDEN "DIAKONIA JA LÄHIMMÄISENRAKKAUS"
(2 - 3 h)
asiasisältö
Iän mukana nuoren vastuut kasvavat
Vähitellen on otettava vastuuta omasta
elämästä.
Aikuisen ihmisen tulisi huolehtia ei vain omasta perhepiiristä, vaan osaltaan koko ihmiskunnalle kuuluvista asioista.
Viime kädessä jokainen ihminen on vastuussa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään Jumalalle.
Diakonian avulla kristityt kantavat
vastuuta maailman kärsivistä.
Sana "diakonia" merkitsee kristillisen uskon pohjalta nousevaa lähimmäispalvelua.
Diakoniaan liittyviä sanoja ovat
"diakoni", "diakonissa" ja "diakoniatyöntekijä".
Diakoniatyö suuntautuu sairaisiin, köyhiin, vanhuksiin, vammaisiin, päihdeongelmaisiin, pakolaisiin ja muihin
huono-osaisiin.
Toimintatapoja ovat taloudelliset
avustukset, kotikäynnit, laitosvierailut, henkilökohtaiset
keskustelut, ruokapankit, yhteisvastuukeräys, leirit ja keskusteluryhmät.
Pakolaiset ovat esimerkkejä ihmisistä,
jotka ovat erityisesti tarvinneet apua.
Raamatun tai kristillisen uskon pohjalta ei
voi antaa yksiselitteistä vastausta siihen, miten maahanmuuttoon olisi
suhtauduttava.
Toisaalta Jumala on antanut
kansoille omat asuinalueensa (Apt. t. 17: 26).
Vanhassa testamentissa tämä näkyy sillä tavoin, että Israelin
kansalle oli tärkeää löytää harhailemisen jälkeen oma maa, jota
asua.
Toisaalta Vanhassa testamentissa
korostetaan lukuisissa kohdissa sitä (esim
3. Moos. 19: 33 - 34),
että muukalaisia on kohdeltava hyvin, koska israelilaiset ovat itsekin
olleet harhailevia muukalaisia.
Kristillinen lähimmäisenrakkaus ei
voi rajoittua vain oman kansan jäseniin.
Muukalaisille sallitaan heidän omat
tapansa, mutta toisaalta voidaan päätellä, että heidän
oletettiin noudattavan israelilaisten keskellä periaatetta
"maassa maan tavalla".
Uuden testamentin maailmassa kansallisuuksien rajat
murtuvat. Kansallinen solidaarisuus korvautuu kristittyjen välisellä
solidaarisuudella.